2.11.2010

Tositarkoituksella…

Aikaa on vierähtänyt aivan liian paljon viime blogimerkinnästä joten asiaa riittää jonkin verran. Ensinnäkin suuri Kiitos Teille kaikille jotka olette käyneet keikoilla, kirjoittaneet palautetta ja kannustaneet! Mukava tehdä työtä, kun vastaanotto on hyvää ja positiivista. Toki sitä rakentavaa palautettakin saa ja pitää antaa niin tapahtuu kehitystäkin.

Kesä meni hyvin pitkälti tanssilavoilla ympäri Suomen. Mieleenpainuvimpia keikkoja olivat varmastikin Charles Plogmanin & Tommys -bändin kanssa Jenkkapirtillä ja juhannuskeikka Maaningan Kasinolla Suvi Teräsniskan kanssa. Ruska-aikaan loistavaa meininkiä riitti myös Saariselällä Tunturihotellissa ja tietty Hotelli Laanihovissa sekä Kuusamossa Hotelli Rantasipi Rukahovissa. Hienoa henkilökuntaa ja loistava ylöspito! Kiitos!

Keikkamyynti siirtyi lokakuun alusta Ohjelmatoimisto Oktaavi Oy:lle. Oktaavi Oy on osa laajaa Sony Music -konsernia, johon kuuluvat mm. Auraviihde, Artistitalo ja Popgee -ohjelmatoimistot. Uudet yhteistyökuviot jo levytystenkin osalta ovat paikallaan ja keikkaahan tarvitaan aina lisää. Oktaavi Oy:n pitkä ja maineikas ura uusine laajoine suhteineen on varmasti tuomassa tulevaisuudessa enemmän keikkaa ja sitä kautta uusia kuvioita. Niistä kerron tuonnempana kun aika on.

Yhtyeessäni kokoonpano muuttui alkukesästä 3 miehen voimin. Jari, Arto ja Reijo jatkoivat muusikon uraansa tahollaan. Vaihdokseen ei liittynyt mitään ihmeellistä. Tiemme haarautuivat jotakuinkin sulassa sovussa 😉 Toivotan sydämestäni pojille hyvää jatkoa ja menestystä tulevissa vaativissa haasteissa. Haluan kiittää kaikin puolin edellä mainittuja muusikoita ja eritoten Jaria opettavaisesta ja ikimuistoisesta reilusta viidestä vuodesta. Pojat löytää klikkaamalla seuraavaa linkkiä: Pohjantähti -orkesteri.

Taiga -yhtyeeni nykykokoonpanossa bassossa ja laulussa jatkaa uraansa hyvä ystäväni Tero Ylisirkka Pellon Orajärveltä. Torniolaista muusikkoverta edustaa rummuissa ja laulussa Antti Ylikitti sekä kitarassa ja laulussa Kimmo Keränen. Saksofonissa, pianossa ja kosketinsoittimissa häärii puolestaan Ikaalisista kotoisin oleva Juha-Matti Katajamäki. Näiden kokeneiden muusikoiden kanssa jatkamme yhdessä kohti tavoitteita ja tietty… niitä ikuisia haaveita.

Onko sylis vielä lämpöinen

Moni Taivaan tulet tv-sarjaa seurannut ihminen huomasi ensimmäisen tuotantokauden uusinnoissa jälleen kerran meikäläisen lärvin. On ollut mukava kuunnella palautetta ihmisiltä ja keikoillakin on tultu kyselemään jälleen ohjelmassa esittämiäni kappaleita. Tuolla tv:llä on kyllä ihmeellinen vaikutus! Pienenä paljastuksena voin kertoa että minun ja Kemijärveläisen sanoittajan Juha Laitin tekemää musiikkia ensimmäiseltä Hetken kestää onni kerrallaan -levyltäni tullaan kuulemaan Taivaan tulien toisella tuotantokaudella. Virallinen startti uusilla jaksoilla on marraskuun 24 pvänä. Saa nähdä millaiseen kohtaukseen Kari Väänänen on Luu kouraan jää -kappaleen laittanut. Ei muuta kuin katse kohti tv-ruutua keskiviikkoisin niin samalla pääsette tutustumaan kauniiseen syntymäkaupunkiini, Kemijärveen. Ja onhan se myös loistava tv-sarja kaikkine huippunäyttelijöineen!

Taivaan tulet tv-sarja

Minun ja Tero Ylisirkan tekemää uutta musiikkia voi kuunnella omien levyjeni lisäksi myös Souvareiden uudella Monotanssit Laanilassa-, sekä Lasse Hoikan uusimmalla Jos sinäkin tahdot -pitkäsoitoilla. Levyjä voi tilata esim. Kuukkelin verkkokaupasta tai käydä vaikka siellä hyvin varustetussa levykaupassa kyselemässä. Kokonaisuudessaan hienoja tanssilevyjä ja vaikkapa vain ihan kuunteluun. Suosittelen!!

Itseltäni on puolestaan tulossa uusi single ja se on vaihteeksi muiden tekemää musiikkia. Kappale on nimeltään Mustat silmät (Dark eyes) ja sen on aiemmin levyttänyt ainakin Reijo Taipale Mustangs -yhtyeen kanssa vuonna 1989. Versioni kappaleesta on radioilla viimeistään marraskuun lopulla.  Oikaistakseni mahdolliset väärinkäsitykset haluan selventää että kysymyksessä ei ole venäläinen “arkkiviisu” Очи чёрные, Ochi chyornye, vaan Oskar Strokin sävellys ja Pentti Lasasen tekstikäännös. Pitkäsoitto tulee sitten ensi vuoden puolella, mutta siitä lisää, kun se on ajankohtaista.

KLIKKAA TÄSTÄ VEPEN BLOGIN JUTTUUN IKAALISTEN KYLPYLÄN KEIKASTA LOKAKUULTA

Yleisö ei varmastikaan aina tule ajatelleeksi asioita, jotka ovat tämän ammatin taustalla. Mitä kaikkea on esityksen takana ja kuinka paljon erilaista työtä tähän ammattiin sisältyy? Itse esitys on se hiottu huippu joka näkyy ja kuuluu.

Moniko kirvesmies lähtisi esim. Lahdesta hakemaan 100€:n seteliä, jos se olisi tiettävästi sinne seinään naulattu? Mutta methän poijjaat lähetään ja tehdään se vielä hymy huulilla ja esitetään siihen päälle vielä parhaimmillaan 5 x 45min. tanssimusiikkia. Toisaalta on hyvä, että tuo edellä mainittu raha on lujan takana. Sitä osaa arvostaa.. Niin ja eihän se raha kovin suurta osaa näyttelekään. Kysymys on ennemminkin kutsumuksesta ja musiikillisesta intohimosta. Haaveiden ja tavoitteiden täyttymisen eteen työskentelystä. Kaiken kukkuraksi niiden täyttyminen ei edes ole varmaa, vaan suurta osaa näyttelee tuuri. Ja tässä tapauksessa en tarkoita paikkakuntaa..

Lisäksi on erinäisiä muita tähän työhön liittyviä juttuja. Keikkojen myyntiä, treenausta, kamojen ja keikkabussin huoltoa, studiotöitä, biisien tekoa jne… Ja uskokaa tai älkää, mutta kaikki nuo edellä mainitut jutut ovat mielekästä puuhaa. Kaiken takana on kunnianhimo ja ammattiylpeys. Tässä ammatissa työt seuraavat kotiin asti, joten unettomat yöt ovat tuttuja alalla työskenteleville. Töitä tehdään yöllä kotonakin, jos vaikka se kauan kaivattu inspiraatio sattuu iskemään, vaikka kesken unien. Tai sitten pyöritään sängyssä yrittäen ratkaista ongelmia, jotka kuitenkin aamulla herättyä eivät ole muuksi muuttuneet.

Kaiken tuon edellä mainitun jutun takana on luottamus ja usko omaan työhön ja työkaveriin. Monesti noita asioita pidetään itsestäänselvyytenä. Yhdessä samoja tavoitteita kohti työskentely on kaiken A ja O. Jos tavoitteet porukan sisällä eroaa suuresti toisistaan pitää asioille tehdä jotain, joka vie taas itse pääasiaa eteenpäin. Päätöksien teko vaatii riskien ottoa, joista on pää pystyssä kannettava vastuu. Peili on siinä hyvä apuväline.

Jos työyhteisö on sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin ja kaikki tekevät töitä asioiden eteen sydämellään ja määrätietoisesti, niin tulokset ovat yleensä hyviä. Omalta alalta mieleen tulee heti muutamia esimerkkejä. Finlanders, Lasse Hoikka ja Souvarit, Markku Aro & Diesel. Pitkät työvuodet ovat varmasti ottaneet ja vaatineet uhrauksia. Noilla työmäärillä ja musiikillisella intohimolla on varmasti osuutensa. Luottamus työkaveriin ja yhteishenki edellä mainituissa yhtyeissä on varmaan tavoittelemisen arvoista, vaikka erimielisyyksiä varmasti on tiellä ollut useita. Ne on kyetty kuitenkin ratkaisemaan yhtyeen eduksi, porukalla. Mikään ei tule ilmaiseksi ja näin on hyvä. Joillekin tulee, mutta onneksi vain hetkeksi. Kova ja pitkäjänteinen työ usein palkitsee tekijänsä ennemmin tai myöhemmin pitemmäksi ajaksi… tai sitten ei koskaan. Piru vie! Sehän tästä niin jännää tekeekin!

On toki paljon muitakin tekijöitä, jotka voivat olla esteenä eteenpäin menemiselle. Alan erilaiset lieveilmiöt. Erinäiset elämän taitelijat kun tahtovat tälle alalle tavalla tai toisella kulkeutua ja silloin kysytään sitä luottamusta sekä kaverihenkeä. Kaikkia täytyy ymmärtää ja jokaisen kukan pitäisi antaa kukkia, vaikka ei ruusu olisikaan. Edellä mainitsemaani asiaan yhdistän ehdottomasti tässä tilanteessa sitoutumiskammon, joka on usein mielletty naisen ja miehen väliseksi ongelmaksi, mutta kyllä se tälle alallekin sopii, varsinkin kun bänditouhuja verrataan erittäin usein parisuhteeseen. Pitkät ajat keikkabussissa samojen kavereiden kanssa kun tuntuu monesti… avioliitolta. Siinäpä sitä yhtälöä on purtavaksi itse kullekin.

Kaipaatko töitä tositarkoituksella? Jos halua, tahtoa ja asennetta piisaa, niin edellä kirjoittamani pintaraapaisun viitoittamana tervetuloa vaativalle alalle! Hauskaa tämä on, vaikka omansa ottaakin. Olethan avoin ja ulospäin suuntautunut. Onnen onkijat ja totiset torven (tai muiden instrumenttien) soittajat älkööt vaivautuko =))

Mukavaa talven alkua kaikille ja kiitos ikimuistoisesta keikkakesästä ja syksystä! Tästä jatketaan taas puhtain purjein kohti uusia myrskyjä.

Biisivinkki:

…Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen. Sen kaiken teen mä siksi vain, että kulta sä jaksat olla mun omanain… Mä joka päivä töitä teen, Matti ja Teppo (säv. Matti Ruohonen ja san. Veli-Pekka Juhani Lehto).

Jarkko Honkanen © 2021 | Sivut: Web-suunnittelu Pokis