30.4.2010

Kesä ja käppäräiset…

Keikkapaikkoja on taas kierretty viime blogin jälkeen ympäri Suomea. Porukkaa on keikoilla piisannut ja uusia kannustajiakin on ilmaantunut mukavasti. Tunturikeikoilla meininki sai välillä jopa kattoja hipovia mittasuhteita… Uutta Illaksi kotiin -levyäkin on alkanut menemään mukavasti kaupaksi ja sitä on saatu isompiinkin marketteihin näkyville, eli ostaminen on nyt helpompaa. Keikoiltakin levyä tietysti saa ja alla olevista nettikaupoista levyt saa jopa kotiin kannettuina:

Uusi Illaksi kotiin -levy on mennyt myös radioihin kautta maan ja haluamaansa kappaletta voi toivoa mm. alla olevista linkeistä:

Tätä Suomi tanssii -listalla on ollut useampia viikkoja pari kappaletta uudelta levyltä. Viimeisimpänä Kotiportinpieli mielessäin -reissuralli, jota toivotaan jo keikoillakin paljon. Toivottavasti valtakunnallisetkin radiot heräävät sitä soittamaan, kun saadaan vielä singlenäkin se radioille julkaistua toukokuussa. Se kertoo reissumiehen elämästä ja kotipuoleen kaipaamisesta. Tekstin olen kirjoittanut muistellen omaa lapsuuttani. Isäntä on rekkamies ja siitä hyvin pitkälti koostuu kappaleen tarina. Kappale onkin omistettu pyörien päällä töitään tekeville ihmisille. Sävellys on Ylisirkan Teron ja sovitus puolestaan Heikkilän Juhan käsialaa. Näytteen voi kuunnella oheisesta soittimesta tai klikkaamalla yllä olevaa kappaleen nimeä. Vanha 100A -sinkku oli myös helmikuussa arvosteltavana Yle Radio Suomen Levylautakunnassa ja sai Scorpionsien kanssa saman pistemäärän. Levyn nimikkokappale Illaksi kotiin on myös menestynyt mukavasti paikallisradioiden soittolistoilla. Haastatteluita uuden levyni tiimoilta voit halutessasi kuunnella seuraavista linkeistä:

Kuudes vuosi nousujohteisella “humppamiehen” uralla on menossa. Kesä häämöttää jälleen nurkan takana ja odotukset kesältä eivät kai koskaan ole olleet niin korkealla kuin nyt. Toisaalta näin on ollut joka kevät ja todennäköisesti näin on myös ensi keväänä.

Kesä on sitä aikaa, kun kierretään poikien kanssa pääasiassa tanssilavoja ja ravintolakeikat jäävät vähemmälle. Tanssilavakeikoilla ohjelmisto on monipuolista tanssimusiikkia, eikä niinkään iskelmä- ja bilemusiikkia kuten ravintoloissa. Tanssilavoille ihmiset tulevat pääasiassa tanssimaan ja on myös ollut hienoa nähdä, että vuosi vuodelta yhä useampi saapuu vain katsomaan esiintyjiä ja viihtymään valloittavassa lavatunnelmassa.

Itsetarkoitus tuskin on koko yleisön miellyttäminen; varsinkaan tuntemattomana. Ensinnäkin se on mahdotonta ja toiseksi se ei ole uskottavaa. Kun toisille kumarrat, niin toisille näytät ahteria. Kun esiintyjä löytää oman juttunsa, niin samalla hän löytää myös oman yleisönsä – leimansa – uskottavuutensa – arvostuksensa. Kaikki tämä ajan myötä. Tefloniin ei mikään tartu, eli ei riitä, että hymyilee, on ihan kiva esiintyjä ja kaikille mieliksi. Hyvän esityksen pitää aina vähän ärsyttää ja häiritä. Jää paremmin ihmisten mieleen, joko hyvällä tai sitten sillä pahalla. Kunhan vain nimi muistetaan oikein.

Ja tuosta edellä mainitsemastani monipuolisesta ohjelmistosta sen verran, että paljon kokenut ammattilainen Martti Metsäketo totesi asian selkeästi eräässä tapaamisessa; Jos tanssiorkesteri on tanssiorkesteri, niin sen tulisi olla sitä jokaisessa keikkapaikassa. Jos kyseisen tanssiorkesterin pääpaino on esim. lattareissa, niin se sama suuntaus on oltava joka keikalla. Muuten yleisö on hämillään, eikä tiedä mitä odottaa. Niinpä… ja silti pitäisi olla monipuolinen, että tämän päivän tilanteessa pärjää ja saa keikkoja. Yksipuolisella ohjelmistolla ei pitkälle pötki. Tosiasia kun kuitenkin on, että nimenomainen tanssimusiikki elättää täysipäiväisesti vain kourallista nimibändejä ja artisteja sekä muutaman ravintolatrion. Muut ovat enemmän tai vähemmän puolipäiväisesti ja harrastelumentaliteetilla liikenteessä. Keskikastissa tarjontaa piisaa ja pikkurahallakin saa jo ihan hyvän orkesterin häihin kykyjään esittelemään ja yleensä kyseiset orkesterit soittavat kaupan päälle vielä toiveiden mukaista musiikkia.

Asia muuttuu välittömästi kun ja jos esiintyjä saa hittibiisin radioon tai muilla avuilla itsensä ihmisten pöytäkeskusteluihin. Sillä kellon lyömällä on leima otsassa. Sen jälkeen on pidettävä siitä “imagosta” kiinni, koska siitä muistetaan ja tunnetaan. Toki voit yrittää muuttaa musiikillisia pääpainoja, mutta fanit ovat samoja edelleen. Jos he tuntevat olonsa kaltoin kohdelluiksi, ollaan silloin taas lähtöpisteessä, vaikka ehkä hieman nimekkäämpänä kuitenkin. Se puolestaan voi taas antaa hieman vapauksia tehdä uusia linjauksia…

Uudet tuulet ja entistä fuusioituneempi tanssi- ja iskelmämusiikki tarvitsee uusia mausteita soppaan. Sen olen ajan myötä huomannut, että kyllä levy-yhtiöt aina ne uudet pippuriset mausteet maakunnista kaivavat. Ihmiset tarvitsevat enenevässä määrin entistä stressaavamman arjen vastapainoksi aina vain elämyksellisempää viihdettä. Vaatimustaso kasvaa. Toivottavasti kasvaa myös tarjonnan laatu. On kuitenkin hienoa, että tarjontaa meidän lavaparantajien keskuudessa piisaa. Ilman runsasta tarjontaa ei ole kilpailun tuomaa kehitystä. Vain sen kautta sekä parhaimmat että mielenkiintoisimmat jutut jatkaa kulkuaan ja jotkut niistä pääsevät jopa niihin suurimpiin parrasvaloihin.

Keikkajärjestäjät ovat varmasti samaa mieltä siitä, että kehitys vie lavoja ja ravintoloitakin eteenpäin. Heidänkin tulee näin ollen panostaa kehitykseen ainakin elämystarjonnan osalta, jotta ihmiset saadaan paikalle. Aikaa täytyy seurata sekä ottaa riskejä jos haluaa, että lippu- ja baarituottoja tulee. Keikkoja ja keikkapaikkoja tulee kuitenkin olemaan aina. Minne muutoksen tuulet vievät, jää nähtäväksi.

Mutta… kaiken takana on kuitenkin aina ollut ja tulee aina olemaan esiintyjien, joskus jopa hölmöydeksikin luokiteltu jääräpäinen, usko omaan hommaansa. Onneksi on ne pilvilinnat ja päiväunet. Ne tekee meille kaikille hyvää! Mukavaa kevättä kaikille ja nauttikaa musiikista, sekä lavalla palavasta halusta.

Biisivinkki:

“Voi kunpa matkas onneksi koituis, vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan, kunpa oppisit ajattelemaan…” Ihmisen poika, Yö (säv. Olli Lindholm, san. Juice Leskinen ja sov. Yö – Anssi Tikanmäki).

Jarkko Honkanen © 2021 | Sivut: Web-suunnittelu Pokis