Sanat

 

KAIPUUN KYYNELEITÄ
Säv. Tero Ylisirkka,  san. Jarkko Honkanen ja sov. Jarkko Honkanen & Taiga
Kotiseudun sekä rakkauden
jätin taaksein kun sieltä lähdin ylpeillen
Teille näytän kuinka pärjätään
mielessäni mietin vaan miten kävikään

Kolhut kestin kylmän kaupungin
Pölyt katujen, yöt yksiönikin
Rakkaus poissa ja rauha rinnastain
Kultaa hain mut´ mitä matkaltani sain

Kaipuun kyyneleitä
Harhaan kuljettuja teitä nähdä sain
liian paljon matkallain

Kaipuun kyyneleitä
Niille teille eksyneitä kohtasin
vaan vuokses selvisin
Nään nyt kaiken selvemmin

Monta kertaa mielein karaisin
Töitä tein, illoin unohtaa vain yritin
Mutta toivon siellä kadotin
Haaveissani öisin sun vierees nukahdin

Kaupungista saanut en mä mitä hain
Kaipuun liekki vain poltti rinnassain
Sylis lämmin jos vielä odottaa
Palaan kotiin, enkä lähde milloinkaan

 

KAKSI KAUNISTA
Säv. Jukka Karppinen, san. Jarkko Honkanen ja sov. Pauli Ruuskanen

Kaiken ympäriltään tunne hengittää
Kaksi kaunista on sylikkäin, ja jää
Viipyy väreihin ja hetkeen ystävyys
Siinä kaikki. Läsnä on vain ihmisyys
Jää vielä syliini, on meillä hetki aikaa
Kaikki muu pois luota häviää
Jää vielä syliini, on meillä hetki aikaa
Ennen kuin liekki käy hiiltymään
Aamun aurinko ja hymy lämmittää
Tänne pääse eivät sade, eikä jää
Laaja erämaa. vain tunteet kietoutuu
Kaksi kaunista. on vaiti kaikki muu
Harso häipyy, jää vain luokse elämää,
josta jäljellä vain muisto, ikävää
Värit seisahtuu ja nukkumaan käy maa
Kaksi kaunista ja unen untuvaa

 

LAPIN TAIKA
Säv. ja san. Jarkko Honkanen ja sov. Juha Heikkilä

Talven lumi jo alleen peittää
suojaan taimen lehtipuun
Yön kuutamo valonsa heittää
Routaan jäätyy myös jokien suut

Niin kylmä on talvinen luonto
Se sääli ei ainuttakaan
Unhoon vaipuu jo jokainen notko
Tuskin selviää vahvinkaan

Niin puutkin taas taakkaansa kantoi
Ne kai suojeli lapsiaan
taas talven se pieninkin jaksoi
ja on vahvempi jatkamaan

Lämpö auringon keväinen hellä
sai vihreeksi karun maan
Koivu rinteellä kivisellä
taas kastetta harteilleen saa

Kylmä peittää taas tunturit huntuun
yöt erämaan maalailee
ja kaiken taas talviuneen
taivaan tulet nuo tuudittelee

Lyhyt täällä on kasvun aika
mutta silti se riittänee
Niin on outo tuo Lapin taika
jälleen tuntui se uudelleen

ONKO SYLIS VIELÄ LÄMPÖINEN
Säv. Tero Ylisirkka, san. Tero Ylisirkka – Jarkko Honkanen ja sov. Arto Kiimalainen

Syksy-yö tuo sumuinen
kaiken muutti silloin kerran
Se päätti rakkauden
Olit luonain hetken verran

En silloin nähnyt huomiseen
Uskonut en rakkauteen
Se kaikki sattui liikaa
nuoreen sydämeen

Onko sylis vielä lämpöinen
Odotatko mua vielä kaivaten
Niin pitkän ajan jälkeen
mietin vain sua

Onko sylis vielä lämpöinen
Minä rakkaudella muistan aina sen
Tuon ajan yhteisen,
ajan ensirakkauden

Halki merten syvien
kulki elämämme laivat
Ne vaikka eri suunnan
satamassa saivat

Silti toivon kuitenmin
että sinut kohtaisin
ja kaiken kanssas silloin
jakaa tahtoisin


ILTAAN ASTI

Säv. ja san. Tero Ylisirkka – Jarkko Honkanen, sekä sov. Juha Heikkilä

Kun kirjeesi sain, siinä viimein kerroit sen
Et jatkaa sä voi enää tiellä valheiden
Pois lähtenyt oot, sitä ymmärtää voi en
Nyt kuljen vain syitä etsien

En suostu mä näin vielä luovuttamaan
Tiedän sinut jälleen kotiimme saan palaamaan
Valot kaupungin niin kylmät on, mä tiedän sen
Vain sinun on tää syli lämpöinen

Iltaan asti on sydämeni avoin
Iltaan asti mä kuljen miehen tavoin
Ja kun tyynyyn painan mä pään
Toivon sinut siinä nään
ja kuuluisit mun elämään

On kotipihan ruusut nuo jo rikkaa kasvaneet
Kun menit pois, ne itsestään on huolta pitäneet
Pohjoistuuli kylmästi taas syksyn tänne toi
Niin kaipaavasti kitarani soi

VUODEN JOKAISEN
Säv. Jarkko Honkanen – Arto Kiimalainen, san. Heikki Kesti ja sov. Juha Heikkilä

Kesä on mennyt, jäänyt on taa
Tuuli jo syksyn viilentää maan
Kuolema luonnon kauniiksi luo
Yhteiset hetket muistoja tuo

Vieläkö kerran nähdä sut saan
Vieläkö kanssas saan vaeltaa
Syksy voi kestää hetkisen vaan
Valkeus peittää jo nukkuvan maan

Kanssas tahdon olla mä vuoden jokaisen
Nähdä kevään loiston ja kirkkaat hanget sen
Kanssas tahdon olla kun ruska värin saa
Linnut lentää etelään ne jättää tämän maan

Talvi on mennyt, jäänyt on taa
Pimeyden varjot pois katoaa
Kevät taas luonnon uudeksi luo
Kesä sut jälleen luokseni tuo

Kanssasi kesän elää mä saan
Yölläkin valossa saan vaeltaa
Kaipaa en mitään sen parempaa
Luonasi hetket nää olla kun saan

PÄÄLTÄ TERÄSTÄ, SISÄLTÄ KULTAA
Säv. Tapio Moisanen ja san. Nina Hoikka ja Jarkko Honkanen, sov. Juha Heikkilä

Olen levoton luonne ollut aina
Jalat vie ja järki seuraa takanain
Olo aina on kuin maksussa ois laina
josta muistutuksen jälleen kerran sain

Ilmaiseksi mitään saanut ole en
kaikesta mä maksoin aina kera korkojen
En oo ylpeä mutta kerron sen
melkein kaiken sain mä mistä haaveilen

Päältä terästä, sisältä kultaa
Tää mies on tiedäthän sä sen
Kun kuoren alla on lempeää tulta
pinnan alta löydät rikkauden

Käänsin kaikki kannot nuoruuteni teillä
kauan etsin sitä mistä haaveilin
Menneisyyttäni en sinulta mä peitä
aina uskoin että sinut löytäisin

Nyt minun askeleeni keveämmät on
kun tiedän sinun odottavan mua matkaltain
tiedän sinä ymmärrät mun kohtalon
Luonteen kulkurin lahjaksein sain

RAKKAUDEN KELLOT
Säv. san. Jarkko Honkanen ja sov. Juha Heikkilä

Kuljen jälleen pihatietäin muistellen
Kuinka kerran kellot soivat rakkauden
Nyt pihatiellä miehen yksinäisen
Sydän kaipaa vielä aikaan eiliseen

Nuo kellot jälleen soida voi
Ne onnen tunteen silloin toi
Niiden äänet vielä sydämessä soi
Nuo kellot jälleen soida voi
Ne onnen tunteen silloin toi
Niiden äänet vielä sydämessäin soi

Olen yksin kulkenut niin pitkän matkan
Muistot mieltäni vain lohduttaa
Sun vuoksesi mä vielä täällä jatkan
Ja jaksan sua ikuisesti odottaa

Hiljaa, niin hiljaa
Nuo lyönnit vielä mielessäni soi
Hiljaa, niin hiljaa
Nuo lyönnit jälleen kuulla voi
Ne muistot mieleeni mun toi

LUU KOURAAN JÄÄ
Säv. Jarkko Honkanen, san. Juha Laiti, sekä sov. Tapio Moisanen – Arto Kiimalainen

Ei oo pelimiehen vikaa mulla vainen,
teillä tietymättömillä kuljen vaan.
siispä laitetaanpas toinen samanlainen,
pientä lohdutusta kuinka kaipaankaan.

Kerran tiellein sattui onnen kantamoinen,
hämmästellen mistä moiset avut sain.
Ja nuo mennessään vei tänäänkin taas toinen,
vanhan tutun löydän jälleen seurastain.

Luu kouraan jää, tää on lesken elämää,
vaikka naimisissa en oo ollut päivääkään.
Luu kouraan jää, tää on lesken elämää,
onnen kukkuloille tieni tuskin päättyykään

Samaa iltaa istun tuhannennen kerran,
Leipäjonossakin rattoisampaa on.
Emmin paikallain mä vielä hetken verran,
sitten päätän nyt se hetki tullut on.

Reippain askelin käyn naisten pöytää kohti,
pokkaan tyylikkäästi, parketille vien.
Kompurointiinhan se humpan tahti johti,
puskee päälle jälleen kovan tuskan hien.

Koetan vielä kerran se on ihan vissi,
aivan yksin mutruhuuli istuu taas.
Hän on melkein niin kuin Playboy -lehden missi,
keltaruusu minun omas kukkahaas.

Jalka jotenkuten nousee komeasti,
vaihtuu tahdit himo-tangoon kiihkeään.
Viivyn iholla mä vainen siihen asti,
kunnes avaan suurisuisena mä pään.

VANHA 100A
Säv. Tero Ylisirkka, san. Jarkko Honkanen – Tero Ylisirkka, sekä sov. Juha Heikkilä

Se oli päivä toukokuun viimeinen
Soi suvivirsi säkeen sulle viimeisen
Ja mä koulun pihaan kaarsin
Sinut kyytiin kaappasin
Soi radiossa Karjalainen
Se oli in

Se oli vanha 100A
Siinä me vain kahdestaan
Kahdentoista tuuman renkaat
pyöri suuntaan parempaan

Se oli vanha 100A
Miten voisin unohtaa
Kun se navetan takaa nokkaa näyttää
ja kukkii kauttaaltaan ruostettaan

Niin meni vauhdilla se kesä kasikuus
Sua kutsui kaupunki ja joku koulu uus
Mä menin armeijan harmaisiin
Kirjoitinkin muistan niin
ja vastaustasi mä ootan
vieläkin

Se ei jätä mua milloinkaan
Hiljalleen kimpassa ruostutaan
ja kilometrejä muistellaan

VANHA MESTARI
Säv. ja san. Tero Ylisirkka – Jarkko Honkanen, sekä sov. Juha Heikkilä

Takahuoneen ovi hiljaa avataan
Sisään astuu vanha mies tuo puvussaan
Hieman väsyneet on silmänsä nuo
Pitkän matkan jälkeen kahvinsa juo

Monet tähdet viereltään on sammuneet
Toiset liikaa sai, he eivät jaksaneet
Mutta vielä jatkaa yksi kulkuaan
Se tähti kirkkain, joka jatkaa loistoaan

Taas täällä laulaa vanha mestari
Tanssilavojen kestosuosikki
Vuosi vuoden jälkeen saapuu aina tänne uudestaan
Hän laulaa meille ja me häntä kuunnellaan

On jäljellä nyt laulu viimeinen
Siihen mukaan laittaa koko sydämen
Ryhti painuu ehkä hieman kumaraan
Kun poistuu keikan jälkeen takavasempaan

Niin häipyy auto yön syliin pimeään
On soitto vaiennut. En enää häntä nää
Näin jatkuu matka meidän kestosuosikin
Ei sammu tähti vaan se loistaa kirkkaammin

Taas täällä lauloi vanha mestari
Tanssilavojen kestosuosikki
Vuosi vuoden jälkeen saapuu aina tänne uudestaan
Hän laulaa meille ja me häntä kuunnellaan

KOTIPORTINPIELI MIELESSÄIN
Säv. Tero Ylisirkka, san. Jarkko Honkanen ja sov. Juha Heikkilä

Nää kädet on luotu miehen töihin
Nää silmät on vuoksi matkojen
Olen tottunut pitkiin öihin
Kaiken nähnyt oon teillä vaarojen

Nää pyörät pyörii. Niin sen täytyy olla
Oon nähnyt Kajaanin ja Hampurin
Vaikka välilä oon melkein kuutamolla
Tämän työn hoidan minä tietenkin

Keskiviivaa katsoa mä saan
Melkein liikaa, mut´ ei oo muutakaan
Kotiportinpielet mielessäin
Minä jatkan matkaa (jatkan matkaa)
Mun tehtävä on näin

Taas lähdettävä on mun tien päälle
Kotiin paljon silti aina jää
Olen valmistautunut joka säälle
Vaimo reppuun laittoi mulle eväät nää

Termospullosta taas kahvia mä kittaan
Sillmä silmäni auki pitää saan
Joka tien mä tunnen, ajan enkä mittaa
Kilometrit sekä tunnit jäävät taa

 

Pyytäessäsi lähetän mielelläni sinulle omista kappaleistani sanoja ja nuotteja mahdollisuuksien mukaan.
info(at)jarkkohonkanen.com