Keikkapaikkoja on taas kierretty viime blogin jälkeen ympäri Suomea. Porukkaa on keikoilla piisannut ja uusia kannustajiakin on ilmaantunut mukavasti. Tunturikeikoilla meininki sai välillä jopa kattoja hipovia mittasuhteita… Uutta Illaksi kotiin -levyäkin on alkanut menemään mukavasti kaupaksi ja sitä on saatu isompiinkin marketteihin näkyville, eli ostaminen on nyt helpompaa. Keikoiltakin levyä tietysti saa ja alla olevista nettikaupoista levyt saa jopa kotiin kannettuina:
Tätä Suomi tanssii -listalla on ollut useampia viikkoja pari kappaletta uudelta levyltä. Viimeisimpänä Kotiportinpieli mielessäin -reissuralli, jota toivotaan jo keikoillakin paljon. Toivottavasti valtakunnallisetkin radiot heräävät sitä soittamaan, kun saadaan vielä singlenäkin se radioille julkaistua toukokuussa. Se kertoo reissumiehen elämästä ja kotipuoleen kaipaamisesta. Tekstin olen kirjoittanut muistellen omaa lapsuuttani. Isäntä on rekkamies ja siitä hyvin pitkälti koostuu kappaleen tarina. Kappale onkin omistettu pyörien päällä töitään tekeville ihmisille. Sävellys on Ylisirkan Teron ja sovitus puolestaan Heikkilän Juhan käsialaa. Näytteen voi kuunnella oheisesta soittimesta tai klikkaamalla yllä olevaa kappaleen nimeä. Vanha 100A -sinkku oli myös helmikuussa arvosteltavana Yle Radio Suomen Levylautakunnassa ja sai Scorpionsien kanssa saman pistemäärän. Levyn nimikkokappale Illaksi kotiin on myös menestynyt mukavasti paikallisradioiden soittolistoilla. Haastatteluita uuden levyni tiimoilta voit halutessasi kuunnella seuraavista linkeistä:
Kuudes vuosi nousujohteisella “humppamiehen” uralla on menossa. Kesä häämöttää jälleen nurkan takana ja odotukset kesältä eivät kai koskaan ole olleet niin korkealla kuin nyt. Toisaalta näin on ollut joka kevät ja todennäköisesti näin on myös ensi keväänä.
Kesä on sitä aikaa, kun kierretään poikien kanssa pääasiassa tanssilavoja ja ravintolakeikat jäävät vähemmälle. Tanssilavakeikoilla ohjelmisto on monipuolista tanssimusiikkia, eikä niinkään iskelmä- ja bilemusiikkia kuten ravintoloissa. Tanssilavoille ihmiset tulevat pääasiassa tanssimaan ja on myös ollut hienoa nähdä, että vuosi vuodelta yhä useampi saapuu vain katsomaan esiintyjiä ja viihtymään valloittavassa lavatunnelmassa.
Itsetarkoitus tuskin on koko yleisön miellyttäminen; varsinkaan tuntemattomana. Ensinnäkin se on mahdotonta ja toiseksi se ei ole uskottavaa. Kun toisille kumarrat, niin toisille näytät ahteria. Kun esiintyjä löytää oman juttunsa, niin samalla hän löytää myös oman yleisönsä – leimansa – uskottavuutensa – arvostuksensa. Kaikki tämä ajan myötä. Tefloniin ei mikään tartu, eli ei riitä, että hymyilee, on ihan kiva esiintyjä ja kaikille mieliksi. Hyvän esityksen pitää aina vähän ärsyttää ja häiritä. Jää paremmin ihmisten mieleen, joko hyvällä tai sitten sillä pahalla. Kunhan vain nimi muistetaan oikein.
Ja tuosta edellä mainitsemastani monipuolisesta ohjelmistosta sen verran, että paljon kokenut ammattilainen Martti Metsäketo totesi asian selkeästi eräässä tapaamisessa; Jos tanssiorkesteri on tanssiorkesteri, niin sen tulisi olla sitä jokaisessa keikkapaikassa. Jos kyseisen tanssiorkesterin pääpaino on esim. lattareissa, niin se sama suuntaus on oltava joka keikalla. Muuten yleisö on hämillään, eikä tiedä mitä odottaa. Niinpä… ja silti pitäisi olla monipuolinen, että tämän päivän tilanteessa pärjää ja saa keikkoja. Yksipuolisella ohjelmistolla ei pitkälle pötki. Tosiasia kun kuitenkin on, että nimenomainen tanssimusiikki elättää täysipäiväisesti vain kourallista nimibändejä ja artisteja sekä muutaman ravintolatrion. Muut ovat enemmän tai vähemmän puolipäiväisesti ja harrastelumentaliteetilla liikenteessä. Keskikastissa tarjontaa piisaa ja pikkurahallakin saa jo ihan hyvän orkesterin häihin kykyjään esittelemään ja yleensä kyseiset orkesterit soittavat kaupan päälle vielä toiveiden mukaista musiikkia.
Asia muuttuu välittömästi kun ja jos esiintyjä saa hittibiisin radioon tai muilla avuilla itsensä ihmisten pöytäkeskusteluihin. Sillä kellon lyömällä on leima otsassa. Sen jälkeen on pidettävä siitä “imagosta” kiinni, koska siitä muistetaan ja tunnetaan. Toki voit yrittää muuttaa musiikillisia pääpainoja, mutta fanit ovat samoja edelleen. Jos he tuntevat olonsa kaltoin kohdelluiksi, ollaan silloin taas lähtöpisteessä, vaikka ehkä hieman nimekkäämpänä kuitenkin. Se puolestaan voi taas antaa hieman vapauksia tehdä uusia linjauksia…
Uudet tuulet ja entistä fuusioituneempi tanssi- ja iskelmämusiikki tarvitsee uusia mausteita soppaan. Sen olen ajan myötä huomannut, että kyllä levy-yhtiöt aina ne uudet pippuriset mausteet maakunnista kaivavat. Ihmiset tarvitsevat enenevässä määrin entistä stressaavamman arjen vastapainoksi aina vain elämyksellisempää viihdettä. Vaatimustaso kasvaa. Toivottavasti kasvaa myös tarjonnan laatu. On kuitenkin hienoa, että tarjontaa meidän lavaparantajien keskuudessa piisaa. Ilman runsasta tarjontaa ei ole kilpailun tuomaa kehitystä. Vain sen kautta sekä parhaimmat että mielenkiintoisimmat jutut jatkaa kulkuaan ja jotkut niistä pääsevät jopa niihin suurimpiin parrasvaloihin.
Keikkajärjestäjät ovat varmasti samaa mieltä siitä, että kehitys vie lavoja ja ravintoloitakin eteenpäin. Heidänkin tulee näin ollen panostaa kehitykseen ainakin elämystarjonnan osalta, jotta ihmiset saadaan paikalle. Aikaa täytyy seurata sekä ottaa riskejä jos haluaa, että lippu- ja baarituottoja tulee. Keikkoja ja keikkapaikkoja tulee kuitenkin olemaan aina. Minne muutoksen tuulet vievät, jää nähtäväksi.
Mutta… kaiken takana on kuitenkin aina ollut ja tulee aina olemaan esiintyjien, joskus jopa hölmöydeksikin luokiteltu jääräpäinen, usko omaan hommaansa. Onneksi on ne pilvilinnat ja päiväunet. Ne tekee meille kaikille hyvää! Mukavaa kevättä kaikille ja nauttikaa musiikista, sekä lavalla palavasta halusta.
Biisivinkki:
“Voi kunpa matkas onneksi koituis, vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan, kunpa oppisit ajattelemaan…” Ihmisen poika, Yö (säv. Olli Lindholm, san. Juice Leskinen ja sov. Yö – Anssi Tikanmäki).
23.1.2010: Tunnelmia tulevan levyn tiimoilta
Morjensta kaikille täältä lumen valkeasta lapista pitkästä aikaa. Vuodenvaihteen kiireet meni vihdoin menojansa ja nyt voi rauhassa keskittyä kotona olemiseen, uuden levyn kansitöihin ja muuhun levyn julkistamiseen liittyvään hässäkkään.
Biisien äänitykset ovat olleet valmiita jo reilun kuukauden päivät ja pikkuhiljaa viimeisiä miksauksia alkaa tippumaan tänne pohjoisenkin perukoille. Tämä aika on kutkuttavaa ja mielenkiintoista. Kappaleiden raakamiksaukset jo kuulostivat siltä, että nyt tulee hyvää jälkeä. Nyt kun vielä kaikki soittimet ja taustalaulut miksauksineen ovat pikkuhiljaa valmiita, niin voin kertoa että tulossa on erinomainen levy! Kun olen noita miksauksia kuunnellut, niin kieltämättä hymy tahtoo mennä naurun remakaksi. Niin makialta nuo kuulostaa. Tuskin maltan odottaa, että levy saadaan julkaistua ja tuntuu todella hyvältä jakaa teidän kanssanne toinen levyni, johon olen itsekin 100% tyytyväinen. Tarkemmasta julkaisuajankohdasta ilmoitetaan näillä sivuilla!
Ensimmäinen sinkkulohkaisu uudelta levyltäni on Vanha 100A ja se on Tero Ylisirkan ja allekirjoittaneen käsialaa. Sovituksista ja miksauksista vastaa puolestaan Juha Heikkilä. Vanha 100A julkaistaan 29. tammikuuta perjantaina. Seuraavalla viikolla sitä jo kannattaakin sitten radioilta toivoa! Vanha 100A on herättelevä nostalgiapläjäys ja se vie kuulijansa maalaistunnelmiin sekä legendaariseksi muodostuneen Datsun 100A:n kyytiin.
Datsun 100A
Tuleva Illaksi kotiin -albumini on kokoelma tarinoita. Lähtökohtana levyä tehdessä oli että kappaleisiin sisällytetään jokin mieleen jäävä tarina suomalaisesta arkielämästä. Niitä lillukanvarsia ja tähtivöitä kun kuuluu tuolla radioaalloilla olevan ihan nokko. Se että olenko onnistunut asiassa on sitten teidän harkinnassanne arvoisat uuden levyni kuuntelijat. Lisäksi olen halunnut levylleni kahdenlaista tarjottavaa. Radioille löytyy omat chlagerinsa, sekä keikoillani kävijöille omat tanssittavat rytminsä. Molemmat tyylit ovat minulle tärkeitä, eivätkä ne mielestäni sulje pois toisiaan, vaikka ne samalle levylle nyt laitetaankin. Kappaleet on pyritty kokoamaan sellaiseksi kokonaisuudeksi, että levy on siis tanssittava ja myös kuunteluun sopiva. Levyllä on ainakin puolenkymmentä kappaletta, joita olen keikoillanikin esittänyt. Hyvän palautteenne rohkaisemana olen ne nyt tälle uudelle levyllenikin koonnut.
Alun perin karsintaa levybiiseiksi käytiin kesällä -2009 yli 50 -kappaleesta, joista 40 oli Tero Ylisirkan ja minun vajaan vuoden sisällä tekemiä. Edessämme oli tuolloin hyvinkin positiivinen ongelma. Kappaleita oli enemmän kuin tarpeeksi. Tässä vaiheessa levyltä karsiutui paljon nimekkäidenkin säveltäjien ja sanoittajien tuotoksia. Raakkaus tehtiin alustavasti levy-yhtiöni PowerinMarkku “Make” Hintsasen kanssa, joka on myös tämän levyn tuottaja. Viimeinen biisipalaveri käytiin minun, Juha Heikkilän (äänittäjä ja sovittaja) sekä Maken kanssa. Valmiiksi asti tekemistämme kappaleista vielä muutama tippui pois lopullisessa master -kuuntelussa. Täytyy vielä mainita, että osaa tällä levyllä olevista kappaleista tarjosimme hölmöyttämme Teron kanssa useille suomalaisille eturivin artisteille, jotka eivät niitä huolineet. Hyvä niin, koska olisi pian alkanut kaduttaa!!
Kaiken kaikkeaan näin Illaksi kotiin -levyni valmiiksi saattamisen loppuvaiheilla voin sanoa että levy on tehty alusta loppuun asti täydellä sydämellä. Toivottavasti ne lukemattomat valvotut yöt myös kuuluvat positiivisessa hengessä levyllä sekä antavat sinullekin jotain. Niin ja sittenhän se työ vasta alkaa kun pitäisi saada levyjä myydyksikin. Luotan kuitenkin levyn materiaaliin täysin!
Julkaisuajankohtaa mietimme levy-yhtiön kanssa täksi kevääksi ja siitä ilmoitamme tarkemmin näillä sivuilla heti kun päivä on tiedossa. Sitä ennen nauttikaa ensimmäisestä uuden levyni sinkkulohkaisusta, Vanhasta 100A:sta. Vanha 100A:n mediaflyerin voit nähdä TÄSTÄ ja kuunnella biisin näytteen vasemmalla esillä olevasta soittimesta.
Keikoillakin on käyty mukavilla reissuilla uusissa paikoissa etelässä. Satulinnassa, Pesäkalliolla, Kisarannassa, Valtatie 2:lla jne. Hienoja paikkoja, joissa tunnelma on ollut kyllä loistava. Usein noissa paikoissa on kaksi esiintyjää samana iltana ja tuttavuutta olemme päässeet tekemään mm. sellaisten orkesterien kanssa kuin Varjokuva, Souvarit, Syke, Pekkaniskan pojat jne. Mukavia heppuja kaikki tyynni ja tauoilla takahuoneessa ei ole tarvinnut möllötellä yksin meikäläisenkään. Takahuonetarjoilut ovat olleet kohdillaan. Sellaisissa paikoissa on hyvä meininki jo taloon saapuessa, kun pidetään hyvää huolta muusikoista. Ainoana miinuksena voi pitää pitkiä matkoja, mutta ne matkatkin unohtuvat kyllä kun keikat ovat hyviä ja yleisä on mukana kannustaen. Suuri Kiitos!
Biisivinkki
…Se oli Vanha 100A. Siinä me vain kahdestaan. Kahdentoista tuuman renkaat pyöri suuntaan parempaan… Vanha 100A, Jarkko Honkanen (säv. Tero Ylisirkka, san. Jarkko Honkanen – Tero Ylisirkka ja sov. Juha Heikkilä).
15.12.2009: Hyvää Joulua!
Jarkko Honkanen & Taiga -orkesterin pojat toivottavat kaikille Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2010! Jatketaan entiseen malliin ja keikoilla nähdään taas!!
13.8.2009: Tervehdys täältä Lapista hyvät tanssi- ja iskelmämusiikin ystävät!
Smork -kilpailu oli ja meni… Kokemus oli erinomainen ja opettavainen monessa suhteessa. Ensinnäkin ammattilaisten vinkit (Martti Metsäketo, Pekka Nissilä) olivat tarpeellisia. Ne on noteerattu ja parhaat on sisällytetty omaan ohjelmistoon. Kiitos! Voin sanoa koko bändin puolesta, että tällä alalla ei koskaan ole valmis sillä kehitettävää läytyy aina. Rajana on vain oma jaksaminen ja mielikuvitus. Kun nousee lavalle ja näkee ja kokee yleisän kannustuksen sekä ilon, niin se on vastapainona kaikelle sille matkustamiselle ja keikkapaikoilla odottelulle. Heittäytyminen täysillä omaan juttuun on ainut tie jatkuvuudelle. Silloin tulee eittämättä virheitäkin mutta kaikki se kuuluu livemusiikin hienouteen. Ja parhainta koko jutussa on se että yleisä on aina armollinen niille virheillekin, jos tekee kaiken aidosti olemalla oma itsensä. Yleisö aistii kaiken. Aivan kaiken.
17.7.2009: Jarkko Honkanen & Taiga Ylläksellä 17.7.2009
Smorkin voittajayhtye Norolan Pojat olivat lupsakkaa ja iloista porukkaa ja heidän kanssaan juttu luisti. Kaikkinainen turhan tärkeys loisti poissaolollaan ja sellaiset kaverit on mukavia! Pojat veti ohjelmistonsa läpi erinomaisesti molempina iltoina sekä rytmikokeineen, että säestyksineen. Voitto meni oikealle porukalle. Paljon onnea ja maailman teillä nähdään. Tsemppiä studioon ja keikoille!!
Kesäkeikkoja on ollut todella mielekästä tehdä. Pääasiassa olemme esiintyneet kesälavoilla, joskin muutama ravintolakeikkakin on mukaan mahtunut. Parhaimmin mieleen muistuu Maaningan Kasinon keikka Lapin tytön (Kolari) Suvi Teräsniskan kanssa. Käylän Korpihovin ja Valdemarin vauhdikkaat illat olivat hyvätunnelmaisia niin kuin aina ennenkin sekä tietty Suukosken Keitaan vuosittainen kesäkeikka. Suukoskella olimme Anniina Mattilan & Avenuen kanssa. Ainakin Suvin kanssa olemme alustavasti myös ensi Juhannuksena Maaningalla. Homma toimi hienosti eikä vähiten Suvin ja raikkaan otteen omaavan bändin vuoksi. Hienoja keikkoja kaikki tyynni ja kiitoksia vaan kaikille keikoilla käyneille elämyksistä!! Sitten vähän toisenlaista asiaa.
KANSAN RADIO?
Suomalainen kevyt musiikki on jo pitkään haukkonut henkeään selvitäkseen tuotteistamisen ja kapeuden kirouksesta. Ikävä kyllä, henkeä tämän päivän populaarimusiikissa on vähän. Levyt eivät myy ja valtakunnallisissa radioissa soivien kappaleiden tarjonta on erittäin suppeaa, jopa köyhää. Olisiko kenties noilla kahdella asialla yhteyttä? Tietysti kotitietokoneiden rajattomat mahdollisuudet ovat suuri osa syytä, mutta entä radion vastuu? Tarjonta valtakunnan radioissa on rajattua mikä selittyy hyvin selkeästi festivaalien, levy-yhtiöiden ja hyvien suhteiden (pieni piiri) kombinaatiolla, sekä ohjelmaformaateilla. Tähän on myös koko kansan YLE sortunut ohjelmapolitiikassaan jo kauan sitten. Eritoten Radio Suomi ja sen kiinteässä ohjauksessa olevat maakuntaradiot. Millä perusteilla soittolistoille valitaan soitettava musiikki ja saako kansa sitä mitä se todella haluaa? Osaako kansa pyytää jos se ei tiedä paremmasta ja kuunnellaanko toiveita ensinkään? Kansa tietää ja kansa haluaa! On tietysti järkeen käypää että tarjonta keskittyy enenevässä määrin eniten rahaa kuluttavalle kansanosalle, eli nuorille. Mutta kyllä esimerkiksi Radio Suomen mielestäni tulisi palvella koko kansaa muulloinkin kun erikoisohjelmissa prime timen ulkopuolella.
Toivekonserteissa kautta maan soivat juuri ne klassikot joita kansa haluaisi kuunnella. Silti toimittajien musiikkivalinnat ohjelmiinsa on erittäin rajattua ja perustuu ainoastaan Helsingissä tehtyihin päätöksiin. Otan esimerkiksi Radio Suomen maakunnallisen Lapin Radion. Millaiset mahdollisuudet toimittajalla on näin halutessaan (kuulijoiden ääntä kuunnellen) soittaa paikallista lappilaista musiikkia ja olla alueensa näkäinen ilman että Helsingissä määritelty sapluuna ei kärsi musiikkivalinnoissa? (Lisääntyvästä musiikkitarjonnasta täytyy yhä tarkemmin jyvittää soitettu musiikki, niin että Radio Suomi kuulostaa samalta joka puolella Suomea, Radio Suomen musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki) Jos toimittaja toistuvasti erkaneekin linjasta kuulijalle myönteisempään suuntaan, mitkä ovat seuraukset? Työpaikastaan kiinni pitävä toimittaja ei mielellään lähde sooloilemaan vaan tekee kuten formaatti edellyttää ja se on ymmärrettävää. Tilannetta muiden maakuntaradioiden osalta en tiedä tarkalleen mutta oletan saneltujen sääntöjen olevan samankaltaisia kaikissa 20:ssä maakuntaradioissa.
Radio Suomen Jorma Hietamäen julki tuomat periaatteet siitä että Radio Suomen tulisi kuulostaa samalta musiikkivalintojen osalta koko Suomessa eivät tue taas mielestäni maakuntaradioiden tehtävää lainkaan. Sen tulisi olla kuulijoittensa kuuloinen, eli tässä tapauksessa sen täytyisi tuoda esiin meidän lappilaisten identiteettiä. Tätä voisi musiikkivalinnoissa korostaa huomattavasti enemmänkin, koska arkistoista läytyy todennäköisesti aikamoinen määrä erinomaisia lappilaisten tekemiä ja esittämiä kappaleita vuosikymmenien ajalta ihan tähän päivään asti. Lappilaisuus on käsite jolla on kautta maan hyvä kaiku ja se olisi hyvä sisäistää myös musiikkivalintoihin. Miksi sesonkituntureiden turistit eivät halua kuunnella Lapin Radiota? Johtuuko se siitä että se ei ole tarpeeksi lappilainen? Voisi kysyä että olisiko oikealle Lapin alueen kattavalle yksityiselle radiolle tilausta ja onko sellainen ylipäätään mahdollista?
Mistä sitten johtuu että viimeinen joka pojan autossa ja baarin jukeboksissa kuulunut koko kansan klassikko on Rakkaus on lumivalkoinen? Autiotalojen, Lokki -valssien, Satumaiden, Kuurankukkien, Kotiviinien ja Rentun ruusujen tapaiset koko kansan megahitit suorastaan loistavat poissaolollaan. Näissä kappaleissa on sielua ja sitä kellarin hajua, asennetta, hikeä, verta ja kyyneleitä. Toisaalta erittäin pinnallinen nykykulttuuri vieroksuu edellä mainittuja asioita, joten ihmekös tuo. Ennen kappaleet soitettiin oikeilla soittimilla eikä koneilla kuten suuri osa suomalaisesta iskelmämusiikista tänään tehdään. Halvalla ja asenteetta. Senkin tiedän kertoa että tänä päivänä esimerkiksi Radio Suomessa soi iskelmäartistien kappaleita, jotka on tehty kokonaan tai suureksi osaksi koneella. Toki tavallinen radion kuuntelija tuskin eroa huomaa mutta herkkäkorvaisempi ammattilainen kyllä sen tekee. Laulajan ääntä ja vireyttä voidaan muokata mielin määrin ja tietokonesoftat soittimien osalta ovat kehittyneet paljon lähelle originaalia mutta ei kuitenkaan vielä onneksi samalle tasolle. Nämä osa-alueet mielestäni vaikuttavat lopputulokseen, joka tänä päivänä on sielutonta ja estää näin muiden syiden muassa myös edellä mainittujen koko kansanä hittien syntymisen. Toisaalta tämän päivän tekniikka on mahdollistanut kaiken tämän ja siinä olemme itsellemme tehneet karhunpalveluksen. Vastuun tulisi ehdottomasti olla suurilla levy-yhtiöillä sekä valtakunnallisilla radioilla, jotka tänä päivänä vain valitettavasti eivät ymmärrä rooliaan tai eivät halua ymmärtää. Raha puhuu ja aikaa on vähän.
Legendoja ei enää synny koska artistit ja kappaleet on siloiteltu, eli tuotteistettu viimeisen päälle myyntikuntoon. Virheet (jotka joskus olivat musiikin suola) sekä se kellarin ja hien hajuinen särmä on hiottu pois ja tuloksena on sileää pintaa. Häviävää kertakäyttömusiikkia. Käykääpä kirpputoreilla katsomassa mitä levyjä siellä on kaupan ja tehkää kukin oma johtopäätöksenne. Klassikoita ei kukaan levyhyllystään kirpputorille vie jos ei ole rahapulassa. Koko kansan kestohitit, klassikot, ovat siis taakse jäänyttä elämää ja jäljellä on vain kertakäyttöhuttua, jota kukaan ei kaipaa muutaman vuoden päästä tai ota keikkaohjelmistoonsa. Ei kai se niinkään voi olla että kaikki hyvä olisi jo tehty, vai onko? Onhan nykymusiikissa myös paljon tuoretta ja hyvääkin mutta se on pääosin livemusiikin puolella sekä rahastajien ulottumattomissa nuhruisissa pubeissa, klubeissa sekä tanssipaikoilla. Siis kauan eläköön elävä musiikki!
Merkille pantavaa on myös erinäisissä kilpailussa menestyvien laulajien levytyskappaleiden julkaisijat ja myös se mitä esimerkiksi Radio Suomi soittaa kyseisten kilpailujen jälkeen. Kaupalliset radiot ovat oma luku sinänsä. Iskelmä, Nova jne. soittolistoineen ovat vieneet tämän tuotteistuksen jo niin pitkälle että samat kappaleet saattavat soida päivittäin jopa 3-5 kertaa. Miksi? Kyseisten radioiden listoille pääsee vain rahalla (mainos -> radiosoitto -> myynti) ja sitä piisaa isoilla levy-yhtiöillä. Pienet piirit ovat tosi asia myös näissä ympyröissä. Muistellaanpa esimerkiksi 60-80 lukuja. Kappaleita ei kulutettu loppuun radioissa ja se tiesi soittajille sekä laulajille täitä myös retuperän VPK:lla. Klassikoilla oli aikaa syntyä ja kypsyä. Ei tänään. Kaikki, heti, tänne, mulle, NYT!
Ilimat hellii ja pikkuhiljaa alkaa meikäläinenki herätä horroksesta. No ehkä tuota jo jonkin aikaa on tullu oltua kesävaihteella. On reissattu ympäri Suomea puolittain lomaillen ja toinen puolikas työn puolesta. Keikat on menneet erinomaisesti ja lavakausi sai arvoisensa aloituksen Keminmaan Tähtirannassa. Samoin kotiseudullani Kemijärven Huvikeskus Perävaarassa avattiin kausi Juhannuspäivänä. Meininki oli loistava molemmissa paikoissa ja jotenkin tunnelma oli vain niin käsin kosketeltavan hieno! Kesäaurinko, iloiset ihmiset ja lavatanssit. Taas tietää miksi tätä hommaa tekee ja miksi tästä pitää niin paljon.
Maailman teille -kappalekin julkaistiin singlenä radioille pari viikkoa sitten ja biisi on lähtenyt hyvin soimaan asemilla. Käväsehän sieki äänestämässä kappaletta mm. Radio Kajauksen Nettihitti-äänestyksessä ja kappaletta saa toivoa mielellään myös muilta asemilta. Hieno ja kulkeva Rovaniemeläisen Kimmo Kimuri Maunuvaaran (Laskuteline) tekemä ralli kun on. Listasuosikit -haastattelun Maailman teille -singleen liittyen voit kuunnella tästä. Pätkät kaikista pitkäsoiton biiseistä voit kuunnella Galleriassa ja levyn voi tietysti ostaakin Power-levy-yhtiön verkkokaupasta.
Itsekin kävin myäs katsomassa muutaman mieltä avartavan keikan reissujeni lomassa. Tampereella Henry’s Pubin eräisen maanantain jami-illassa meininkiä piisasi Mike Monster’s Jam -yhtyeen tahtiin ja Helsingissä Tuska -festivaaleilla tarjonta oli meikäläisellekin upea. Faith No Moren uuden tulemisen ja Volbeatin olisin halunnut vielä nähdä mutta Neurosis, Sabaton, Jon Olivaäs Pain, yllättivät kaikki tyynni vanhan trash bändin laulajan. Kyllä, kyllä itsekin lauloin penskana metal -bandissä nimeltä Noise Pollution
Alkukesän keikkatarjonnan kruunasi tietty suuren esikuvani Morrisseyn keikka Helsingin Kaapelitehtaalla. Väkeä oli miltei 3000 henkeä ja meininki oli myäs eturivissä sen mukainen. Olisin halunnut monien muiden tavoin kuulla enemmän niitä biisejä mistä innostus aikoinaan lähti koska tällä kertaa ohjelmistossa oli ehkä liiaksikin uutta tuotantoa. Vaikkakin biisilista oli hieman valju niin kyllä se silti kolahtaa aina yhtä kovaa!! Herra Morrissey on niin täynnä karismaa ja mahtipontista elehdintää ja samalla vahvasti äijää livenä että eihän siitä voi olla pitämättä. Ei. Koskaan.
Steven Patrick Morrissey, Kaapelitehdas, Helsinki 27.06.2009
Ja sitten itse asiaan, eli suomalaiseen humpan pehmeään ja sujuvaan soljuntaan. Smork -kisa lähestyy ja met olemma poikien kanssa valmiita kuin partiopojat sotaan. Treenejä on enemmän kuin koskaan ja panostusta ilmassa kuin Tuntemattomassa Sotilaassa. Liekö sittenkin räkäpäitä, se selvinnee myöhemmin =D Kun olen ihmisten kanssa puhunut niin oletettavissa on että kisasta tulee hieno. Ja jos kaikki ne, jotka ovat aikoneet tulla kannustamaan meitä Ylläkselle 16-17.7 myös saapuvat paikalle niin silloin ainakin yhdet taputukset on luvassa. Ei muuta kuin Tervetuloa vain kaikki kynnelle kykenevät Ylläs Soikoon -tapahtumaan ja kisoihin kannustamaan Lapin poikia!! Ja jos käykin niin että et pääsekään paikalle niin ainahan voit nostaa peukalon ja vaikka ne varpaatkin ylös. Pääasia kun olette hengessä mukana. Kiitos etukäteen
Biisivinkki: This world, I am afraid, Is designed for crashing bores. I am not one The world is full of crashing bores, Morrissey
23.4.2009: Smork ja muuta mukavaa
Kesä tulee semmoisella vauhilla ettei meinaa matkaan keretä. Lumet sulaa ja luonto heräilee pikkuhilijaa luojan kiitos täällä pohojosessaki. Ensimmäiset käppäräisetkin kohmeessa yrittää surista kun aurinko lämmittää. Aurinko ja kesä on totta vie erittäin tervetullut!!
Kävi semmoinen homma että päästä pätkäytettiin poikien kanssa tuonne SMORKin finaaliin Ylläkselle. Loppukilpailu on kaksipäiväinen ja pidetään Ylläs Soikoon -tapahtuman yhteydessä to – pe 16-17.7.2009. Toivottavasti paikalle saapuu paljon kannustajia että saadaan fiilikset mahdollisimman hektisiksi.
Semifinaalissa Silja Galaxylla oli kolme orkesteria. Tanssiorkesteri Valo Tampereelta oli mukava uusi tuttavuus. Nuoria poikia tanssimusan kimpussa oikein mallikkaasti. Tulevaisuudessa varmasti heistä vielä kuullaan jos vain asenne säilyy yhtä kunnianhimoisena ja pitkäjänteisyyttä piisaa. Kesätuuli-orkesteri Imatralta hanurinsoittaja Pasi Suikkasen kera oli takuuvarmaa soitantaa ja homma toimi niin että heilahtaa! Terveiset täältä pohjoisesta molemmille orkestereille ja ei muuta kuin teillä ja turuilla törmäillään!
Olimme kolmas päivä huhtikuuta RovaniemelläPohjanhovissa ja neljäntenä Paltamon Paltahovissa. Sieltä lähdimme seuraavana aamupäivänä hyvin huollettuina. Artzin löpöpihillä (verrattuna keikkabussiin) Chevy vanilla kohti Turkua. Turussa hotellissa yövyttyämme herätys oli maanantaiaamuna 05.00. Nopea varhaisaamiainen ja satamaan roudaamaan kamoja. Pikainen soundcheck ja tohinalla vaatteiden vaihtoon koska meillä oli semifinaalin ensimmäinen esiintymisvuoro. Yleisöä ei laivalla kovin paljoa ollut mikä johtui kilpailun ajankohdasta. Me olimme ensimmäisenä lauteilla ja kilpailu alkoi näin ollen aamulla kello 10.00!! Aloitettiin poikien kanssa Jukka Kuoppamäen säveltämällä ja sanoittamalla hienolla Lapin valssilla ja soitimme pareittain eri tanssilajeja aika lailla peruskattauksen. Sen mitä tunnissa kerkiää. Tuomarit pitivät meistä sen verran että meidät valittiin finaaliin. Tuomaristossa olivat musiikkialan moniosaaja Pekka Nissilä Ylläs Soikoon ry:n puolesta Pirkko Hietaniemi, Auraviihteen puolesta Tommi Seikola, ja tuomariston puheenjohtajana toimi itse mestari Martti Metsäketo. Kesällä nähdään sitten miten äijien käy. Paljon on tietysti reenattavaa, eikä kukaan ole koskaan valmis, mutta voittoa sinne Ylläkselle hakemaan lähetään. Kiitoksia muuten Teille kaikista kannustuksistanne!!
Turun satamasta huruteltiin jokainen koteihinsa yhdeksi yöksi ja keskiviikkona olikin sitten edessä Saariselän keväiset tunturimaisemat ja pääisiäishässäkkä Tunturihotellissa. Väkiä piisasi mukavasti kaikkina viitenä iltana ja kerettiinpä siinä päiväsaikaan reenailla uusia biisejäkin ohjelmistoon. Hyvä meininki ja tanssiva yleisö näytti tykkäävän iltojen annista. Särpäkkää palautettakin silti tuli ohjelmiston toistuvuudesta…
Nim. Hiihtelijä kirjoittaa:
Saariselän ohjelmisto “heilahti” viitenä peräkkäisenä iltana miinuksille, sorry vaan!! Perustelen: Toistoa illasta toiseen. Väki pysyy kuitenkin lähes samana koko viikon…aloitus aina “kun ollaan lapin poikia tulee lapin valssi…” sitten twistattiin ja tsatsattiin samat kappaleet. Sama ohjelma menee, jos keikkapaikka vaihtuu, mutta toivoisin teeman vaihtoa samassa paikassa monena iltana esiinnyyttäessä…
Katsohan myös tanssi.net keskustelupalstalle ilmestynyt kommentti:
Tämä homma on nyt vain niin että ohjelmiston muuttaminen täydellisesti joka illaksi on mahdotonta. Jokaisella esiintyjällä ja yhtyeellä on takuulla oma ohjelmistorunko, josta muutamia biisejä vaihtelemalla ja soittojärjestystä muuttamalla pyritään ohjelmistoa muokkaamaan jos peräkkäisiä keikkoja on samassa paikassa. Käytännössä kuitenkin muutokset eivät muuta juurikaan illan kulkua ja kokonaiskuvaa yhtyeestä. Tietyt tanssirytmit pakostakin toistuvat joka ilta ja näin ollen myös osa kappaleista. Jos orkesteri haluaa pitää illan “hanskassa” niin se soittaa joka keikalla omat bravuurinsa, jotta laatu ja esityksen kokonaisuus ei kärsi. Teemasta sen verran että me tullaan aina olemaan lapin poikia ja annamme sen näkyä sekä kuulua myös tulevaisuudessa. Toistoa. Kyllä, mutta se että miellyttääkö esiintyjien olemus, speakit jne. onkin sitten jo toinen juttu. Vaihtoehtoja onneksi tämän päivän Suomessa on varmasti jokaiseen lähtöön. Me puolestamme poikien kanssa tietysti pyrimme aina joka keikalla paita märkinä parhaimpaamme ja kehitämme itseämme jatkuvasti, jotta iltanne olisi antoisa kaikin puolin. Kiitos kuitenkin arvokkaasta palautteesta hiihtelijälle.
Vapailla sivistin minäkin itseäni Rovaniemellä Ravintola Valdemarissa kahdella upealla keikalla. Marko Haavisto & Poutahaukat säväytti vakuuttavalla asenteellaan ja meiningillä. Mieleen jäi loistavia biisejä, kuten Heinämiehet ja jykevästi rockaava kierrätysversio Kauko Röyhkän biisistä Paha maa vanhoista hiteistä puhumattakaan. Loistava porukka. Suosittelen!! Toisen keikan päätähti oli vanha kunnon Frederik ja täytyy kyllä sanoa, että discokunkku Reetu jaksaa vielä villitä ja irrotella vauhdikkaammin kuin moni nuorempi kollegansa! Tarinaa, meininkiä ja ikivihreitä suomihittejä tippui laariin biisi toisensa jälkeen ja homma toimi. Ehdottomasti pitää mainita rumpali Satu, joka hoitaa hommansa tyylikkäästi ja asenteella muiden konkareiden tavoin!
Hetken kestää onni kerrallaan -levy on mennyt mukavasti kaupaksi ja keikoilla levyt ovat erittäin kysyttyjä. Asiaa edistää mukavasti Tätä Suomi tanssii -listalla jo 10 viikkoa viihtynyt Kulkureiden kuningas -avausraita levyltä. Uusi Maailman teille -singlelohkaisu levyltä on radioilla ensi viikolla. Toiveita vain radioille että saadaan Rovaniemeläisen Kimurin säveltämä ja sanoittama reipas foxi radioaalloille! Alla hieman listaa radioista, jotka mielellään ottavat toiveita vastaan. Kiitos kaikista toiveistanne!!
Biisivinkki:
Mua paholainen vaanii joka kulman takana, missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala. Sen silmä mua katsoo olutlasin pohjalla, sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla…
Paha vaanii, Marko Haavisto & Poutahaukat (Säv. ja san. Marko Haavisto).
